Simo Hörkön Sukuyhdistyksen vuosikokous pidettiin 7.10. Johannes-Seuran toimistolla. Myrskyisestä säästä huolimatta paikalle saapui kokoushuoneen täydeltä osallistujia. Sääntöjen mukaiset asiat hoidettiin juohevasti. Edellisen vuoden toimintakertomus ja tilinpito hyväksyttiin yksimielisesti. Puheenjohtajana jatkaa Seija Kaijanen, johtokunnan kokoonpanokin säilyi
ennallaan.
Tulevaa toimintaa mietittiin, päätöksiä ei tehty. Yhteistyötä jatketaan Hörkön sukuseuran kanssa ja Johannes-Seuran tapahtumiin osallistutaan.
Kokouksen jälkeen kahvittelun lomassa hiljennyttiin kuuntelemaan Tuula Laurin monologia, joka pohjautuu äitinsä Laila Peltolan muistoihin ja enonsa Heikki Konton runoihin.
Pari katkelmaa esityksestä: ”Sota sytty 30.11.39. Sen mie muistan niinko eilisen päivän. Venäläiset lentokonneet tulliit, ne lensiit ihan matalal mein yli, männiit Viipurii pommittammaa..”.
Porin Lattomereltä oli perhe saanut pika-asutustilan, jolta ajalta muisto: ”Isä osti Polle-nimisen hevosen. Lehmistäkkii tul tieto, et ne olliit Yli-Härmäs ja Vöyris. Ne sai hakkee sielt. Junal isä läks katsomaa ja toi tullessaan kolme lehmää. Tähti, Tokka ja Kyyttö löytyit, olivat olleet kaik hyväs hoijos. Hertta ol hävint, siint ei olt mittää tietoo. Äiti usko et sil ei olt varjelusta, ko se ol ummes,
eikä hää olt siunant sitä niin ko maijos olevii lehmii. Hää tek näät ristinmerkin joka lypsyn jälkee
lehmiin selkää.”
Esityksen jälkeen monelle tuli mieleen omien lä heistensä kertomia muistoja ja omiakin, kuten Pirkko Mäkiselle (os. Paavolainen), joka oli 4-vuotias, kun talvisota syttyi. Näitä kertoiltiin ja kuunneltiin.
– teksti ja kuvat Soile Suomi –
