Ensimmäinen joulu evakossa
”Joulu on taas, joulu on taas kattilat täynnä puuroo.
Nyt sitä saa, nyt sitä saa vatsansa täyteen puuroo”.
Hörköt aloittivat joulujuhlan ja puuron syönnin tuolla reippaalla laululla Johannes-Seuran toimistolla lauantaina 16.11.
Juhlamme aiheena oli ensimmäinen joulu talvisodan evakkotaipaleen jälkeen 1939.
Virittelimme keskustelua joulun tapahtumista laulamalla laulun; ”Jo Karjalan kunnaille joulu saa, taas hankihin hukkuvi Karjalan maa. Ah! millainen joulu siellä lie. Nyt unessa sinne mun kulkee tie”.
Kuuntelimme Mirjam Harjun kirjoittaman kertomuksen ”Joulunaikaan Hörkössä v. 1939.” Kirjoitus on ollut Johannekselaisessa helmikuussa 1997. Tarina kertoo Mirjamin, Auran, Lempin ja Taimin joulusta lottina Karhulan Ylikylän puhelinkeskuksessa, joka sijaitsi lautamies Hörkön talon vieressä männikkömetsässä.
Juhlijoiden joukossa oli kaksi henkilöä, joilla oli omakohtaisia muistoja evakko joulusta.
Paavo Hörkkö kertoi evakkomatkastaan: Nuoren pojan matka alkoi Koskijärveltä Johanneksen rautatieasemalle, josta junalla Uuraaseen, laivalla Turkinsaareen ja edelleen jäätietä rannikolle. Paavo kertoi, että he yöpyivät kylmässä Hämeenlinnan kirkossa. Matka jatkui Luopioisten kylään, Aitooseen. Sieltä löytyi paikka, johon he asettuivat asumaan ja jossa he viettivät ensimmäisen joulunsa. Paavo muistaa, että tässä talossa oli hyvä olla.
Pirkko Mäkisen kertomus alkoi siitä, kun perhe asettui Kolmikesälän kodin pihalla rekeen. Äiti seisoi reen jalaksilla ja itki. Matka jatkui Koskijärven koulun kautta Kaislahden asemalle, josta Uuraaseen ja edelleen laivalla Turkinsaareen. Jäätietä myöten reellä ajaen matkalaiset päätyivät Säkkijärvelle. Hevoskyydillä matkattiin vielä Pulsan asemalle, jossa noustiin junaan. Päätepysäkkinä oli Eräjärvi. Perhe majoitettiin Vedentaustan kylään Viitaniemen talon pihapirttiin asumaan. Jouluna isäntäväki kutsui heidät jouluaterialle. Pirkko kertoi vielä, että isäntäväki antoi hänelle ja kahdelle sisarelle pienet guttaperkkanuket.
Talvisodan tapahtumat viritti vilkkaan keskustelun kunnes oli kahvin ja tortun aika. Lopuksi lauloimme muutaman joululaulun. Paavon ehdottamaan lauluun Varpunen jouluaamuna päättyi tilaisuutemme.
-Eira Laiho-
