Hörkön sukuseuran ja Simo Hörkön sukuyhdistyksen yhteinen matka oli järjestyksessä toinen – edellisestä oli kulunut vain kaksi vuotta. Matkassa oli useita viime kerrallakin mukana olleita mutta myös ilahduttavan monta uutta kasvoa. Matkaemäntänä ja -isäntänä toimivat seurojen puheenjohtajat Eira Laiho ja Reijo Hörkkö. Vistamatkojen oivallinen Seppo Santala opasti meitä tälläkin kertaa suvereenisti isiemme maille.
Sää yllätti: Kannaksella ihailimme yhtaikaa hiirenkorvalla olevia koivuja sekä vastasatanutta lunta. Tuuli oli kolea, mutta sadetta emme saaneet niskaamme. Ainakaan hyttyset eivät haitanneet menoa. Turhan optimistisesti kevätvaatteisiin pukeutuneet ehkä kaipailivat toppatakkeja. Matkalaisten joukossa oli Karjalassa syntyneitä, seuraavaa polvea ja myös kolmannen ja neljännen polven jälkeläisiä.
Tukikohtana Viipuri
Viipurista saimme irti enemmän kuin edellisellä kerralla. Nyt pääsimme rauhassa tutustamaan Alvar Aallon suunnittelemaan kirjastoon. Paimion parantolasta tuttuja kaarevia muotoja, valoisuutta ja avaruutta ihailimme kilvan. Kiinnostava oli myös opastettu kävelykierros vanhassa Viipurissa, jossa monet keskiaikaiset rakennukset oli restauroitu. Hyvä opas välitti rautaisannoksen kaupungin historiasta.
Tälläkin kerralla illallispaikkoina olivat Espilä ja Pyöreä torni. Espilä viehätti uusvanhana rakennuksena ja Pyöreä torni historiallisena kohteena. Ruoka maistui kummassakin paikassa. Tori- ja kauppahalliostoksia ehdimme tehdä lähtöpäivänä.
Johanneksessa hautausmailla ja kotipaikoilla
Kotiseutupäivänä emme voineetkaan laskea kukkia kirkonmäen muistoristille, koska paikalle kaivetun kuopan ympärille oli pystytetty aita. Hautausmaiden muistomerkeille sen sijaan veimme kukat. Uusi hautausmaa alkaa olla täynnä venäläishautoja aitauksineen ja tekokukkaseppeleineen. Ikävännäköinen oli jätepiste laajalle levinneine roskineen.
Lauantaina tutustuttiin kunkin matkalaisen omaan entiseen kotipaikkaan, Kaijalaan, Koskijärvelle, Tikkalaan ja Suonpäähän.
Tikkalassa me Kristianin jälkeläiset pysähdyimme entisen pajan kohdalle ja sieltä kävelimme pihapiiriin. Katsastimme jo edellisellä kerralla nähdyt kaksi pietarilaisten rakentamaa kesämökkiä. Omistajia ei ollut tällä kertaa paikalla, joten pudotimme tervehdyksemme kuistille. Nuorimpana ja ensimmäistä kertaa näihin suvun maihin tutustui Santeri Hörkkö, Elin ja Taavetti Hörkön pojanpojanpoika.
Koskijärvellä tutussa kahvittelupaikassa kuuntelimme hartaasti Paavo Hörkön jännittäviäkin muistoja evakkomatkoiltaan. On siinä silloisella nuorella pojalla ollut dramaattisia vaiheita, mutta evakkomatkat päättyivät kuitenkin onnellisesti.
Kaijalan kylästä kotoisin olevan Pentti Hörkön, ”Myllyn Pentin”, tytär Ritva Scott oli käynyt 24 vuotta sitten täällä juurillaan. Tällä kertaa kylä näytti Ritvan mielestä paremman näköiseltä: on muutamia uusia taloja ja jopa jalkakäytäviä on rakennettu. Kotipaikasta on navetan rauniot jäljellä. EU:n komission kääntäjä Ritva on vuosi sitten aloittanut sukututkimuksen. Hänen mukanaan olivat pojat Juni ja Aldo sekä serkku Timo Hörkkö.
– Paikasta jää muistijälki lapsille, joten historia on turvattu 50 vuotta eteenpäin, totesi Ritva. Hänen mukaansa tärkeä projekti on hiljaisen tiedon jakaminen nuoremmille. Timo Hörkön mielestä on mielenkiintoista nähdä, mistä oma isä on lähtöisin.
Nuorten kokemuksia
Helsingissä kokkina toimiva 28-vuotias Juni Scott piti reissua hyvänä kokemuksena. Edellisen kerran hän on käynyt Venäjällä neljä vuotta sitten. Maisemat muistuttavat hänen mielestään Suomen maisemia, mutta rakennukset ovat toisenlaisia. Hän pohti, mikä on nuorten tilanne nyky-Johanneksessa; onko heillä tekemistä.
–Viipuri on siisti kaupunki. Siellä olisi hyvä skeittipaikkoja. Niitä kokeilemaan voisi tulla uudelleen.
Aldo Scott, 24, toimii Lontoossa markkinointisuunnittelijana, ja hänelle matka Karjalaan oli ensimmäinen. Vaikka hänellä oli (turhia) ennakkoluuloja mm. ruoan suhteen, hän lähti mukaan mielellään. Kaijalassa vaarin talon raunioilla käyminen oli hänelle matkan kohokohta. Suomen historia oli koulusta tuttua, ja nyt hän koki pystyvänsä samastumaan esim. evakkomatkoihin. –Oli myös mukava tutustua sukulaisiin. Lontoossa on 8 miljoonaan asukasta ja turistit lisäksi, joten siellä katoaa joukkoon. Täällä tuli tunne samaan porukkaan kuulumisesta.
Viipuri oli Aldon mielestä mielenkiintoinen kaupunki. Siellä näki venäläistä kulttuuria ja voi havaita venäläisten ja suomalaisten rakennusten tyylierot. Hyvä asia on yritys kunnostaa vanhoja rakennuksia.
Tällä kertaa tullimuodollisuudet niin meno- kuin paluumatkallakin hoituivat joustavasti. Kotimatka sujui suunnitelmien mukaan. Kiitokset matkaemännälle ja -isännälle sekä Santalan Sepolle ja kaikille mukana olleille.
-Kaija Sipilä -
