Piikkiössä Wanha Primadonnan ikkunoissa tuikki kutsuvasti kyntteliköt marraskuun harmaan sateisena lauantaipäivänä, kun suku kokoontui viettämään juhlaa” Hörköt 100-vuotiaassa Suomessa.”
Aloitimme juhlan laulamalla laulun Kotimaani ompi Suomi. Yhdessä säkeistössä on sanat;
Siellä taaton askelissa
piennä juosta piipersin.
Siel on turva tuttavissa,
riemu siellä rikkahin.
Nuo pienet jalat ovat piipertäneet Johanneksen Koskijärvellä aina 1500-luvulta asti. Henkikirjojen mukaan vanhin esi-isämme Hannu Hörkkö on ollut isäntänä sukutilalla ainakin vuonna 1544. Aikojen saatossa sukua on muuttanut mm avioitumalla Koskijärven lähikyliin, esimerkiksi Kaijalaan ja Tikkalaan. Lopullinen Hörkköjen ja johannekselaisten poistuminen rakkailta kotiseuduilta tapahtui evakkotaipaleiden kautta. Reijo Hörkkö kertoi esityksessään tarkemmin Koskijärven Hörkköjen historiasta.
Maritta Lehtiön ja Tuula Laurin runo- ja lauluesitys oli nautinnollista kuultavaa. He ovat perineet Karjalan runo- ja laulumaiden luontaisen, mukaansatempaavan esitystavan. Sotiemme veteraani Onni Peltola lauloi tyttärensä Tuula Laurin kanssa kauniita muistorikkaita lauluja, jotka toivat mieleen vanhat hyvät ajat nuoruudesta. Primadonnan kokki oli valmistanut maukasta kermaista lohikeittoa, jota söimme hyvällä ruokahalulla. Kakkukahvi kruunasi juhlamme.
Yhdessä lauloimme laulun Jo Karjalan kunnailla. Näillä kunnailla Hörköt kävivät toukokuussa. Tuota tekemäämme kotiseutumatkaa muistelivat Jaana Hörkkö ja Eira Laiho. Matka oli antoisa, joten parin vuoden päästä aiomme taas lähteä katsastamaan rakkaita synnyinseutuja.” Siellä synnyin, sinne mieli palaa mailta maailman. Taaton maa ja maammon kieli, kuinka teitä rakastan.” Joulun läheisyyden innoittamina lauloimme vielä pari joululaulua, jotka virittivät ajatukset Joulun odotukseen.
Eira Laiho
kuvat: Pirjo Hörkkö, Sari Scimone ja Eira Laiho
