”Mielenkiintoista, antoisaa, mieleenpainuvaa”
Johannes ja Viipuri sukuseuralaisten silmin
Hörkön sukuseuran ja Simo Hörkön sukuyhdistyksen yhteinen, kauan suunniteltu matka täytti kaikki odotukset. Mukana oli ensikertalaisia, joille tutustuminen esi-isien kotipaikoille nosti tunteita pintaan. Matkaemäntänä ja -isäntänä toimivat seurojen puheenjohtajat Eira Laiho ja Reijo Hörkkö. Vistamatkojen oivallinen Seppo Santala hallitsi tiet ja tienhaarat kunkin kotipaikoille.
Matkalaisten ikähaarukka oli 17–90 vuotta. Samoista perheistä ja suvuista oli retkellemme innostunut lähtemään useita kotiseutumatkalaisia. Hörkön Paavo totesi yhdeksi matkan anniksi parin tähän asti tuntemattoman sukulaisensa löytämisen. Onnellisia yhteensattumia, vaikka eri sukunimestä ei sukulaisuutta voinut etukäteen päätellä.
Sellanen ol’ Viipuri
Viipuri oli positiivinen yllätys. Vanhoja suomalaisajan hienoja taloja voimme vain ihailla. Tunnettujen arkkitehtien kädenjälki näkyy vieläkin, mm. Uno Ullbergin ja Alvar Aallon suunnittelemia rakennuksia. Vuosisatoja uhmannut Viipurin linna seisoo paikallaan tomerana, vaikka sen torni onkin rakennustelineiden peitossa. Entisen ledgendaarisen Espilä-ravintolan paikalle rakennettu uusi Espilä tarjosi meille maittavan ilta-aterian. Erityismaininta ripeästi toimivista tarjoilijoista ja jazzahtavaa musiikkia esittäneestä soittajasta. Puistojen runsaus yllätti monet. Tulimme Viipuriin keskellä kauneinta kevättä, ja ilmatkin meitä suosivat.
Ainoana harmin aiheena oli, että emme päässeet tutustumaan Aallon kirjastoon kuin ulkopuolelta. Syynä oli neljän tunnin odottelu Vaalimaan tullissa.
Jos Viipurissa nähtiin paljon kaunista, hämmästeltiin myös sodan jälkeen rakennettujen talojen heikkoa kuntoa. Vaarallisen näköisiä parvekkeita asuintaloissa ja hylättyjä tehdaskiinteistöjä… Mattilan siskoksien mukaan Viipuriin tutustumiseen pitäisi voida käyttää useita päiviä; nähtävää ja koettavaa olisi.
Kauppahalli, tori ja pellavakauppa palvelivat kiitettävästi kotimatkalle lähtijöitä kolmantena päivänämme. Erilaista hyödyllistä ja tarpeellista tavaraa tuli kasseissa koti-Suomeen.
Johanneksen kirkon ja hautausmaiden muistomerkit
Kotiseutupäivä aloitettiin kukkien laskemisella kirkonmäen ja hautausmaiden muistomerkeille. Näillä kajautettiin säkeistöt suvivirrestä. Tuula Lauri lausui enonsa Heikki Konton runoja. Aivan kirkon muistomerkin takana ammottava kuoppa tulevaa ortodoksikirkkoa varten ei maisemaa kaunista. Ehkäpä siihen vielä jonain päivänä nousee tuo suunniteltu pyhättö.
Kotiseudulle
Yksi kokonainen päivä käytettiin matkan pääasiaan, kunkin matkalaisen omaan entiseen kotipaikkaan tutustumiseen. Bussista pudoteltiin ihmisiä Kaijalaan, Koskijärvelle ja Tikkalaan.
KAIJALAN kohdalla Leevi Hörkkö ja Jaana Hörkkö jalkautuivat maantielle, jolla työmiehet pystyttivät reunuksia jalkakäytävää varten. Leevin isä oli seppä Ilmari Hörkkö ja äiti Hellin (o.s. Hänninen). Leevi sanoi käyneensä noin 20 kertaa kotiseutumatkalla. Pajan paikalla hän on ruuvannut koristealasimen haapaan kiinni. Hänen havaintojensa mukaan kanitarha Liisa Loikkaan paikassa on säilynyt, Esilän talon kellari samoin. Taavi Hörkön taloa sen sijaan ei löytynyt. Hän kertoi Taavin muistoristin olevan hautausmaalla. Kososen Ritva muisteli Ilokosken Nikolain paikkaa.
Onko kotikylä muuttunut?
– Tiet ovat paremmat, ja niitä on ojitettu. Lannanajoa pelloille näkyy tehdyn, maita on muokattu ja perunaa istutettu, totesi Leevi edistyksestä Kaijalassa.
KOSKIJÄRVELLE jäi suurin ryhmä. Kyläpäällikkö Paavo toimi tietoviisaana nuoremmille, joita olivat mm. turkulaiset siskokset Miia Mattila, 27, ja Marika Mattila, 30. Heidän isänsä on Timo Mattila, isoäiti Irma (o.s. Hörkkö) ja isoeno Paavo Hörkkö.
– Ihan huippua, antoisaa, mielenkiintoista, sanovat tytöt yhteen ääneen. Heidän mukaansa nyt ymmärtää paremmin omaa sukutaustaa ja sotaa.
Koskijärven kotipaikasta heille jäi mielikuva talosta, koulusta ja maakellarista. Löytyi myös rinne Rokkalanjoen koskelle, ja saatiin käsitys sahan ja myllyn sijainnista. Rentukkaa kasvoi joen äyräällä. Jyrkkäreunainen harjukivi on heidän mukaansa todella iso. Suutarin talon rauniot ja kaupan rauniot löytyivät; siinä Paavo on ollut 12-vuotiaana töissä.
–”Rakkauden silta” oli hieno nähdä. Se oli Aleksanteri Törnin ja Hildan kohtaamispaikka.
– Toinen kiinnostava kohde oli käräjäkivet. Siinä paikalliset isännät tarkistivat oikean kellonajan Viipurin ajan mukaan!
TIKKALAN kohdalla meitä jäi autosta toistakymmentä. Kristian Hörkön pajan kohdalta vaellettiin entisen talon paikalle. Siellä olikin pystyssä kaksi paikallisten kesämökkiä ja omistajat olivat paikalla. Heidän kanssaan keskusteltiin mm. entisten rakennusten sijainnista. Merillä työskentelevä pietarilainen mökin omistaja oli kiinnostunut siitä, millainen talo paikalla oli aikanaan ollut. Lupasimme lähettää hänelle kuvan talosta ja pihapiiristä.
Kirsti Ruohonen kertoi myöhemmin tuntemuksistaan tällä ensimmäisellä käynnillään kotipaikoilla: – Johanneksessa ja vanhempiemme kotipaikalla käynti aiheutti meikäläiselle valtavan tunnemyrskyn, oikein trombin. Jollain tavalla kuva vanhempiemme elämästä siellä vyöryi tajuntaan ja heidän kokemansa menetys tuntui kauhean pahalta, väärältä ja ahdistavalta. Iloa taas koen siitä, että heidän kotipaikkaansa ei ole tärvelty ja roskattu ”kaatopaikaksi” (kuten niin moni muu paikka näytti olevan), muutettu asfalttiviidakoksi tms., vaan se on saanut olla luonnonmukaisena ja kauniina, alkuperäisenä.
– Hyvä tunne tuli myös siitä, että paikka tuntui nyt olevan hyvissä käsissä, hyvien ihmisten vapaa-ajan viettopaikkana ja että he hoitaisivat paikkaa jatkossakin.
Uusi mökkiläinen haki lapion ja antoi meidän kaivaa pieniä ruusun ja valkoisen syreenin taimia muistoksi kotipaikalta. Toivottavasti kasvit menestyvät uusilla kotipihoillaan yhtä hyvin kuin ovat kymmeniä ja kymmeniä vuosia Tikkalassa kasvaneet.
Ensimmäistä kertaa paikalla olleet Saila ja Aira Loikas ihmettelivät vielä näkyvillä olevaa isoa piha-aluetta, jota aikanaan reunustivat monet rakennukset.
– Täällä on lämmin ja kotoinen tunnelma. Hyvä, että täällä nykymök
kien ansiosta on edelleen elämää ja peltokin on hyvässä hoidossa: kauraa on kylvetty ”kotipellolle”. Siistiytymistä on näkyvillä teidenkin varsilla.
-Kaija Sipilä -
