Sellanen ol´ Viipuri
Monena kesänä olen matkustanut Johannekseen, juurilleni, Viipurin kautta. Aina on ollut kiire kohtaamaan omien vanhempieni rakas synnyinseutu. Viipuri on ollut vain välttämätön kauttakulkupaikka, joka on ohitettu nopeasti, pikaiset ostokset tehden. Kuitenkin Viipuri on ollut aikoinaan tärkeä paikka, jossa vanhempani asioivat kun tarvitsivat niitä palveluja, joita Johanneksesta ei saanut.
Elokuussa teimme Simo Hörkön sukuyhdistyksen matkan, tutustuaksemme Viipuriin. Saavuimme kaupunkiin Saimaan kanavaa pitkin, lukuisten sulkujen kautta. Tuttu maamerkki Viipurin linna seisoi jykevänä paikallaan saaden sydämen sykähtämään.
Päivä oli sateinen ja ukkosti,mutta sade oli tauonnut, kun kävelimme illalla Viipuri hotellilta Pyöreään torniin. 1500- luvun puolivälissä rakennettu tykkitorni oli ensimmäisen iltamme kohde. ”Pyöreen tornin hämärässä, pöydässä niin hilpeässä,” söimme maittavan päivällisen samalla kuunnellen musiikillista ohjelmaa. Ilta kului rattoisasti jutustellen ja vähän tanssahdellenkin.
Mondrepos; muistojen puutarha kuului matkamme toisen päivän ohjelmaan. Paikallisen oppaan johdolla kävelimme sateenvarjojemme alla Mondrepos- puiston käytäviä. Historiallinen Lill- Ladugård niminen kruunutila, joka sijaitsi kallioisella linnasaarella, kiinnosti 1700- luvulla kenraali Peter von Stubishia. Hän sai sen haltuunsa sillä ehdolla että suoritti siitä vuosittain lankeavat vaatimattomat revisiomaksut. Vaimon nimen, Charlotta, mukaan kartano sai nimen Charlottendahl. Yhdessä he ryhtyivät luomaan alueelle maisemapuutarhaa, josta myöhemmin Mondrepos- nimisenä tuli Viipurin seudun tunnetuimpia nähtävyyksiä. Tämä puutarha, joka ympäröi kartanoa, ei ollut ristiriidassa luonnon kanssa. Kävelimme kapeita kiemurtelevia hiekkaisia käytäviä. Puutarhassa on havaittavissa luonnonmukaista viehätystä, vapaasti kasvavien puiden ryhmiä, kukkulaa, järveä, luolaa, metsää ja niittyä sekä Sylmian lähde. Lähteen nimi Sylmian tuli siitä, että muinoin kansa uskoi lähteen vedellä olevan parantavan vaikutuksen etenkin silmäsairauteen.
Iltapäivällä sade taukosi ja aurinko pilkisti esiin pilviverhon takaa. Kävimme syömässä maukkaan aterian matkustajasataman lähellä olevassa Slavyanskaya Trapeza- nimisessä ravintolassa, jonka jälkeen päätimme tutustua Viipuriin kävellen. Ohitimme 1400- luvulla muuratun Viipurin vanhan tuomiokirkon rauniot ja kellotornin. Luhistumispisteessä olevat rauniot olivat murheellista nähtävää. Arvellaan, että Mikael Agricola on haudattu tähän kirkkoon. Etenimme kapeita katuja, joiden varsilla oli koristeellisia taloja. Niiden kauneus alkoi rapautua hoitamattomuuden takia. Muutamaa talonseinää peittivät pressut. Todennäköisesti niitä korjattiin sillä hetkellä. Osuimme paikkaan, jossa ryhmä ihmisiä oli tekemässä arkeologista kaivausta. He olivat löytäneet kaivon ja sen sisällä olevan puisen ämpärin. Löydön ajankohdaksi oli ajoitettu Viipurin palo 1700 – luvulle.
Ohitimme Raatitornin. Kävimme pikaisesti katsomassa Viipurin entistä taidemuseota, nykyistä eremitaasia. Jatkoimme matkaamme tuomiokirkkopuistoon, jossa on sijainnut 1800 – luvun lopulla valmistunut Viipurin tuomiokirkko. Viipurin profeetta Mikko Reposen ennustuksen mukaan kirkosta ei ole jäljellä kiveäkään. Puiston takaosassa oli Alvar Aallon kirjasto, joka kiinnosti. Luentosali oli korjattu kauniiksi tilaksi, sen sijaan kirjastopuoli oli suljettuna korjaustöiden vuoksi. Sinne emme harmiksemme päässeet. Kirjastorakennuksen vasemmalla puolella näimme Jussi Mäntysen tekemän hirvipatsaan. Ohitimme punaisen lähteen torin ja jatkoimme matkaamme Torkkelinkatua pitkin. Torkkelinpuisto ja sen ikiaikaiset lehmukset ovat edelleenkin upea näky, voin vain kuvitella millainen väriloisto puistossa vallitsee syysruskan aikaan. Päätimme kävelyretkemme Viipuri hotellille. Hotellirakennus on aikanaan todennäköisesti ollut Karjala- lehden toimipaikkana. Jos olisimme jatkaneet matkaamme Torkkelinkatua eteenpäin. olisimme tulleet kauppatorille. Torilla ei enää ole juurikaan kaupustelijoita, mutta kauppahallissa kauppa käy vilkkaana. Hallissa myytiin mm. Viipurin rinkeleitä. Rinkelin historian on arveltu juontavan fransiskaaniluostariin, jolloin se olisi tullut Tallinnasta fransiskaanimunkkien mukana Viipuriin. Munkit myivät rinkeliä siunattuna ja parantavana leipänä. Kun luostari lakkautettiin, munkit luovuttivat rinkelin salaisen reseptin yhdelle valmistajalle, joka lupasi säilyttää ja pitää huolta rinkelin korkeasta laadusta ja aitoudesta.
Illalla kävelimme vielä rautatieasemalle. Alkuperäisestä Saarisen suunnittelemasta asemarakennuksesta on jäljellä vain oikeanpuoleinen punagraniittinen pääty, jota katselimme ja vertailimme sodan jälkeen rakennettuun uuteen osaan. Istahdimme vielä kävelyretkemme päätteeksi Druzhba- hotellin terassille nauttimaan kesäillan lempeästä lämmöstä, samalla katsellen Salakkalahden vastarannalla kohoavaa Viipurin tornin silhuettia.
Perjantaina satoi, kun ajoimme bussilla Torkkeli Knuutinpojan rakennuttamaan 1293 valmistuneeseen linnaan. Paikallisopas johdatti meidät linnan museoon, jossa hän kertoi Viipurin historiasta ja esitteli valokuvia ja esineistöä Viipurin menneisyydestä. Saimme myös kuulla Viipurin muurista, joka rakennettiin 1470- luvulla suojelemaan kaupunkia ja asukkaita portteineen aina 1850- luvulle asti. Nyt muurista on jäljellä vain pieni osa merenpuoleista vallia. Kiipesin vielä linnan torniin, josta oli upea näkymä Viipurin kaupunkiin. Suomenlahden aallot syleilivät Viipurin rantoja. Merellä on varmaan ollut tärkeä merkitys Viipurille, kun ajattelee Viipuria vanhana hansa- ja kauppakaupunkina.
Torkkeli Knuutinpojan patsas katseli jalustaltaan kun illansuussa siirryimme Carelia laivaan. Tutkimusmatkamme Viipuriin oli päättymässä. Rappion takaa näimme myös vanhan, kauniin kansainvälisen kaupungin. Saimme tutustua sen kuuluisiin kohteisiin, kävellä vapaasti kenenkään häiritsemättä katuja pitkin ja aistia jotakin vanhan Viipurin menneisyydestä. Helena tiivisti ajatuksen sanoiksi ”sellanen ol´ Viipuri.” Laiva lipui hitaasti ohi Viipurin linnan, sulku sululta kohti lehmusten kaupunkia, Lappeenrantaa. (Asiatietoja olen tarkistanut kirjallisuudesta)
Eira Laiho
KRONIKKA VIIPURI- MATKASTA
Sävel. ”Ken voi tyynessä seilata”
1. Alhokankare, Etholen,
Herranen, Kesäläinen,
Kurki, Laiho, Liski ja Nieminen
Saarinen, Suomi ja Syystö.
