Johanneksen pitäjästä, evakkoon lähtenyttä Hörkön sukua sijoitettiin Länsi-Suomen useaan pitäjään. Uusilla kotipaikoilla hajallaan asuen tavattiin satunnaisesti sukujuhlilla. Tuohon sukulaisten ikävään keksittiin keinona perustaa sukuyhdistys, joka keräisi vuosittain jäseniä yhteiseen tilaisuuteen. Niinpä heinäkuun 7. päivänä 1968 Paimion Motelliin saapui 49 Simo Hörkön jälkeläistä pitämään tulevan yhdistyksen perustavaa kokousta.
Hörkön suvun alkuvaiheet johtavat Johanneksen pitäjän Koskijärven kylään aina 1500-luvulle, jolloin ensimmäinen isäntä Hannu Matinpoika Hörkkö isännöi sukutilaa Hörkönmäellä. Hänestä polveutuu vuonna 1826 syntynyt Simo Kristianinpoika Hörkkö, joka sai tilan haltuunsa vuonna 1870. Simo valittiin tässä kokouksessa yhdistyksen kantaisäksi. Simon ja Saaran 12 lapsesta 7 eli aikuiseksi ja näistä kuusi perusti perheen. Perheen pääasiallisin elinkeino oli maanviljelys. Lisäksi Simo jatkoi suvun perinteitä talonpoikaispurjehtijana. Hän varusti aluksia yhdessä rannikon miesten kanssa ja oli mukana purjehtimassa. Helsingin ja Pietarin lisäksi hän purjehti aina Narvan, Tukholman ja Viron satamiin asti. Kunnallinen elämä oli lähellä Simon sydäntä, hän oli mukana lukuisissa lautakunnissa, joissa hän osallistui yhteisten asioiden hoitoon. Hörkönmäellä on edelleen pystyssä Simon vuosina 1877-1878 rakentama talo perheelleen. Simon ja Saaran lapsista nuorin Amanda on syntynyt tuossa talossa. Simon kuoleman jälkeen vuonna 1902 talo jäi vanhimmalle lapselle Aabrahamille ja hänen jälkeläisilleen.
Sukuyhdistyksen perustavan kokouksen puheenjohtajaksi valittiin Kauko Hörkkö (Aleksanterin sukuhaarasta) ja sihteeriksi Anja Alhokankare (Aabrahamin sukuhaarasta). Pöytäkirjan tarkastajiksi valittiin Väinö Kesäläinen (Marian sukuhaarasta) ja Jouko Hörkkö (Aleksanterin sukuhaarasta). Johtokunta koostui 6 eri sukuhaaran edustajasta, ja 3 varajäsenestä. Puheenjohtajan ja sihteerin lisäksi johtokuntaan valittiin Jorma Kesäläinen rahastonhoitajaksi (Marian sukuhaarasta), Arvo Kaijanen (Karoliinan sukuhaarasta), Mirjam Harju (Eevan sukuhaarasta), Laila Peltola (Eevan sukuhaarasta) ja Elvi Etholen (Amandan sukuhaarasta). Varajäseniksi valittiin Kyllikki Kurki (Aabrahamin sukuhaarasta), Sirkka Paavolainen (Karoliinan sukuhaarasta) ja Uuno Kesäläinen (Marian sukuhaarasta). Tilintarkastajiksi valittiin Pentti Helasjärvi (Aabrahamin sukuhaarasta) ja Jouko Hörkkö (Aleksanterin sukuhaarasta), varalle Eira Hörkkö (Aleksanterin sukuhaarasta) ja Taina Luhtanen (Karoliinan sukuhaarasta).
Kokoukseen osallistuvien jäsenten kantana oli, että sukuyhdistys perustetaan. Sukuyhdistyksen perustamissopimuksen allekirjoittivat Paimiossa 15. helmikuuta 1969 Anja Alhokankare, Jorma Kesäläinen ja Kauko Hörkkö. Yhdistyksen nimeksi tuli rekisteröimisen jälkeen Simo Hörkön Sukuyhdistys ry ja sille hyväksyttiin säännöt. Sukuyhdistyksen kotipaikaksi kirjattiin Paimio. Yhdistyksen tarkoituksena (3§) on lähentää suvun jäseniä toisiinsa, perehtyä menneisiin sukupolviin ja heidän työhönsä sekä edistää kunnioitusta esivanhempien työtä kohtaan. Tarkoituksen toteuttamiseksi (4§) yhdistys järjestää kokouksia, juhlia ja keskustelutilaisuuksia sekä suorittaa suvun aikaisempiin vaiheisiin liittyvää tietojen keräystä. Simo Hörkön Sukuyhdistys ry on Johanneksen pitäjän vanhin sukuyhdistys.
Tänä vuonna perustavasta kokouksesta on kulunut 50 vuotta. Tuona aikana johtokunnan puheenjohtajina on toiminut Kauko Hörkkö, Aleksanterin sukuhaarasta, vuosina 1968–1985, Heikki Kesäläinen, Marian sukuhaarasta, vuosina1986-1992, Anja Alhokankare, Aabrahamin sukuhaarasta, vuosina 1993–2006 ja Eira Laiho, Karoliinan sukuhaarasta, vuodesta 2007.
Näinä vuosina yhdistyksemme on toiminut vireästi. Sukumme näkyväksi tunnukseksi teetettiin yhdistystämme kuvaava vaakuna, joka valmistui 1993. Suunnittelijaksi valittiin Karoliinan sukuhaarasta taidemaalari Irma Tetri. Vaakunakilven sininen väri on sama kuin Suomenlahden rannikkopitäjien vaakunoissa. Kultainen vene symboloi nimeä Hörkkö, joka on lähtökohtana vaakunan suunnittelulle. Nimi tulee kreikankielisestä sanasta Kharon, Khariton ja se on kulkeutunut Venäjän kautta Suomeen Karjalankannakselle, jossa se on saanut muodon Hörkkö. Kharon oli Kreikan mytologiassa lautturi, joka kuljetti veneellään kuolleiden sielut Styks-virran yli Manalaan. Hopeinen siipipari kuvaa Johanneksen pitäjää, joka on saanut nimensä evankelista Johanneksen mukaan. Hänen tunnuskuvansa on kotka, josta siivet tulee. Myöhemmin Irma suunnitteli ja toteutti vaakunan täydentämisen kypärällä ja koristeilla. Kilven yläpuolella on suljettukypärä, jonka päällä olevan viljalyhteen seitsemän tähkää kuvaa Simon ja Saaran seitsemää aikuiseksi elänyttä lasta ja maanviljelyä suvun ammattina. Aleksanterin sukuhaarasta hopeaseppä Soini Hörkkö valmistaa vaakuna pinssiä ja riipusta.
Sukumme vaiheista kerätyistä tiedoista valmistettiin kirja vuonna 1990 ”Simo Hörkön Suku”. Toinen sukukirja ”Hörkönmäeltä nyky-Suomeen, Simo Kristianinpoika Hörkön suvun vaiheita” valmistui 2015. Halusimme saattaa henkilötiedot ja suvun myöhemmät vaiheet ajan tasalle.
Tietotekniikka on mahdollistanut sähköisen tiedonsiirron. Niinpä sukumme toiminnasta voidaan lukea Internet-sivuiltamme (www.simohorkonsuku.net). Sivut on suunnitellut ja toteuttanut Aleksanterin sukuhaaran jäsen Tuomo Hörkkö. Vanhoja asuinsijoja, arkeologisia kaivauksia ja kasvillisuutta on käyty asiantuntijoiden kanssa tutkimassa entisillä kotiseuduilla.
Johtokunta on vuosittain järjestänyt useita erilaisia ohjelmallisia tilaisuuksia ja matkoja niin kotimaassa kuin ulkomaillakin. Useista lämminhenkistä musiikki -ja runonlausunta hetkistä on yhdessä nautittu. Kun itäraja aukeni ja Karjalaan päästiin matkustamaan, niin saimme nähdä taas entiset kotiseudut. Joulukuussa 1993 oli Johannekselaisessa kirjoitus Simo Hörkön Sukuyhdistyksen 25-vuotis juhlasta. Mirjam Harju kirjoitti mm. seuraavaa. ”Me olemme rakentaneet sukuseuratyöllä kestävän yhteyden menneisiin sukupolviin, jonka avulla Karjala säilyy meillä aina. Ensi vuonna on kulunut 450 vuotta siitä kun Hannu Hörkkö, eräs esi-isistämme eli ja vaikutti Johanneksen Koskijärven kylässä. Sukuyhdistys päätti tämän kunniaksi järjestää matkan juurille.”
Tuo yhteys menneisiin sukupolviin näkyy edelleenkin sukuyhdistyksen toiminnassa. Tänä juhlavuonna halusimme kunnioittaa niitä jäseniä, jotka perustivat sukuyhdistyksemme 50 vuotta sitten. Toukokuussa osallistuimme Paimion kirkossa jumalanpalvelukseen. Sen jälkeen sytytimme kynttilät niiden perustavassa kokouksessa valittujen toimihenkilöiden haudoille, jotka lepäävät Paimion hautausmaalla. Niiden henkilöiden muistolle, jotka on haudattu muualle, sytytimme kynttilät kirkon vieressä olevaan muistolehtoon. Tilaisuus jatkui Johannes-Seuran toimistolla, jossa pidimme vuosikokouksen ja joimme kirkkokahvit. Samalla myönsimme neljälle keskuudessamme olevalle perustavan kokouksen toimihenkilölle, Jouko Hörkölle, Eira Hörkölle, Kyllikki Kurjelle (nykyisin Pitts) ja Taina Luhtaselle (nykyisin Ruuskanen) kunniakirjat osoituksena heidän ansiokkaasta toiminnastaan sukuyhdistyksen parissa. Hörkön sukuseuran puheenjohtaja Reijo Hörkkö ja sihteeri Kaija Sipilä kävivät onnittelemassa 50-vuotiasta yhdistystämme.
Elokuussa järjestimme yhdessä Hörkön sukuseuran kanssa retken Kemiönsaareen. Kävimme tutustumassa Kemiönsaaren neljään kartanoon paikallisen oppaan johdolla. Ensin ajoimme Sjölaxin kartanoon, ”joka on 1500-luvulta peräisin oleva säterikartano. Kartanossa oli keskiajalla kivinen asuinrakennus, josta säilyi 1900-luvulle vain tynnyriholvattu kellariosa. Sjölaxin kartanon nykyisen päärakennuksen kaksikerroksinen keskiosa valmistui 1812. Matalammat yksikerroksiset siipiosat lisättiin 1860-luvulla” (Museovirasto). Kartano on yksityisomistuksessa. Talon vanhaemäntä ja nykyinen isäntä kertoivat tilan vaiheista ja esittelivät meille historiallisen kauniita sisätiloja. Nautimme kartanossa aamukahvit.
Jatkoimme matkaa Gundbyn kartanoon, joka on perustettu 1614. Nykyinen päärakennus on rakennettu 1881 samana vuonna tulipalossa tuhoutuneen päärakennuksen tilalle. Nykyinen empiretyylinen ulkoasu on vuodelta 1938. Pääsimme tutustumaan kartanon renkitupaan, jonka vanhin osa on rakennettu. 1700-luvulla. Talon emäntä kertoi kartanon historiasta ja esitteli renkitupaan koottua vanhaa esineistöä.
Ajoimme saaren eteläosaan Dragsfjärdiin, Söderlångvikin kartanoon. Entiseen navettarakennukseen on remontoitu Cafe Vivan, jossa saimme syödä tilan omista ja lähialueilta tuotetuista raaka-aineista valmistetun monipuolisen lounaan. Kylläisinä kuuntelimme oppaamme kertomusta Söderlångvikin kartanosta. Museona toimiva kartanorakennus sisältää osan Amos Anderssonin laajasta taidekokoelmasta.
Kemiönsaaren luoteisosassa sijaitsee Westankärrin kartano, jonka historia ulottuu aina 1600-luvulle. Siellä käytiin Suomen sodan (1808-1809) merkittäviä taisteluja. Sodan seurauksena Ruotsin vallan alaisuudessa ollut Suomi liitettiin Venäjään. Talon nykyinen isäntä kertoi meille kartanon historiasta ja esitteli kartanon sisätiloja. Nykyisin kartano on tila, jossa mm kasvatetaan onnellisia lampaita, jalostetaan hevosia, järjestetään metsästysjahteja ja vuokrataan navetasta remontoitua juhlatilaa. Metsän- ja riistanhoito kulkevat käsi kädessä. Viljely ja eläinten hyvinvointi on tärkeätä toimintaa. Nautimme iltapäiväkahvit tuossa juhlatilassa. Tuliaisiksi saimme tilan myymälästä ostaa mm karitsanlihaa. (Olen tarkistanut tietoja nettisivuilta)
Nykyään teemme hedelmällistä yhteistyötä Hörkön sukuseuran kanssa järjestämällä mm yhteisiä tilaisuuksia ja kotiseutumatkoja. Kesäkuussa osallistuimme Hörkön sukuseuran järjestämälle patikkaretkelle Paimion luontopolulla ja lokakuussa osallistuimme Hörkön sukuseuran järjestämälle ruokakurssille.
Sukuseuratyölle on edelleenkin tarvetta vaikka väki vähenee. On tärkeää siirtää karjalaisen heimon kulttuuria ja perinteitä nuoremmille, perehtyä menneisiin sukupolviin ja heidän työhönsä sekä edistää kunnioitusta esivanhempien työtä kohtaan.
Eira Laiho