Oli lämmin – hyvin lämmin – sunnuntaiaamu 18.5., kun meitä oli kolmisenkymmentä Simo Hörkön sekä Hörkön sukuseuran jäsentä kokoontunut Paimion kaupungintalon pihalle. Olimme lähdössä Jouko Hörkön ja Eira Laihon ideoimalle ja järjestämälle patikkaretkelle Paimion luontopolulle. Tunnelma kokoontumispaikalla oli iloisen välitön, olihan kevään upein päivä ja ympärillä tuttuja, joista osaa ei ehkä nähty vuosikausiin.
Siirryttyämme luontopolun parkkipaikalle Jouko kertoi seikkaperäisesti alueella aikanaan toimineen turvetehtaan historiasta ja toiminnasta ryydittäen kertomistaan omilla poikavuosien työkokemuksillaan tehtaassa. Historiakatsauksen jälkeen pääsimme sitten metsään – metsäteille, poluille, kallioille ja pitkospuille.
Metsässä retkue jakaantui pienempiin ryhmiin, jotka vapaamuotoisesti ja omaan tahtiin etenivät kohti ”puolimatkan krouvia”. Luontopolullahan on useita informaatiotauluja, joissa kerrotaan paikallisesta luonnosta, ihmisen toiminnasta alueella ja erikoisista luonnonilmiöistä. Oli mukava nähdä ja kuulla, miten ihmiset näiden taulujen vierellä jäivät katsomaan ja ihmettelemään alueen monimuotoisuutta.
Tuo ”puolimatkan krouvi” tarkoitti reitin varrella olevaa näkötornia, jonne oli järjestetty ruokailu makkaranpaistoineen, hernekeittoineen, letunpaistoineen ja kahvitteluineen. Ruokailun jälkeen nautimme vielä tovin leppoisasta haastelusta ja auringosta lämpöisellä kalliorinteellä, kunnes taas lähdimme pitkospuille ja kohti autoja.
Lopuksi vielä, kaikki Eirat, Pirkot, Pekat, molemmat Joukot ja muut, jotka teitte töitä yhdessäolomme onnistumiseksi, kiitos teille jokaiselle!
PS:
Kirjoittaessani tätä nousi mieleeni muutama ajatus, jotka liitän vielä tähän jatkoksi.
Meitä oli mukana peräti 32 henkilöä. Olisiko meitä ollut vieläkin enemmän, jos kaikki potentiaaliset lähtijät olisivat tienneet tapahtumasta? Kävi nimittäin niin, että minäkin sain tiedon sattumalta (kun en säännöllisesti käy lukemassa yhdistyksen kotisivuja) ja innostuimme lähtemään. Tiedän toki kokemuksesta että yhdistysten puheenjohtajilla ja sihteereillä on muutakin tekemistä kuin yksitellen käydä aktivoimassa niitä passiivisia jäseniä, mutta henkilökohtainen kirje sähköpostilla voisi olla tehokas tapa, kun jotain erityistä tapahtuu, eikä vaadi kohtuuttomasti aikaa.
Simo Hörkön sukuyhdistyksen perustamisesta tulee kesällä kuluneeksi 46 v. Suurin osa nyt mukana olleista lienee tuolloin sijoittunut ikähaarukkaan 15 – 25 v. Silloinen vanhempi polvi sai meidät nuoret innostumaan asiasta niin, että olemme vieläkin mukana toiminnassa. Miten on nyt, pystyykö nykyinen vanhempi polvi aktivoimaan omia nuoriaan mukaan sukuyhdistystoimintaan? Nyt joku kysyy, mitä minä siitä saan. Jokainen saa kyllä jotakin, kunhan on mukana avoimin mielin, silmin ja korvin. Tällaisesta joukosta löytyy aina joku, jonka kanssa synkkaa hyvin – saat uusia ystäviä. Tällaisesta joukosta löytyy myös ihmisiä lähes kaikilta elämänalueilta – maailmankuvasi laajenee, pystyt ehkä verkostoitumaan. Jokainen ihminen on kotoisin jostakin, jokainen haluaa myös kuulua johonkin ryhmään. Tämähän on aika luonnollinen ryhmä, johon kuulua ja oppia mistä sinä tulet.
– Kari Tikka –
