Auringon kultainen kehrä nousi taivaalle lämmittämään elokuun 15. päivänä Simo Hörkön Sukuyhdistyksen järjestämää retkipäivää. Kohteena oli historiallinen Seilin saari. Porista lähtenyt bussi keräsi matkan varrelta 47 kohteesta kiinnostunutta henkilöä. Yllättävän paljon oli suvun nuorta väkeä mukana. Aamukahvi Sattmarkin kahvituvalla avasi aamu-unisimpienkin silmät kesän ehkä kuumimpaan lauantaipäivään.
Nauvon satamassa siirryimme M/S Östernin matkustajakannelle nauttimaan luonnonkauniista merimaisemasta lipuessamme Seilin saaren rantaan. Turun yliopiston opas, Seilin museovastaava Taina Niemi johdatti ryhmämme saaren historiallisiin tapahtumiin. Hän kertoi kuningas Kustaa II Adolfin julkaisseen käskykirjeen 15. heinäkuuta 1619. Turun ulkopuolelta piti löytää saari, johon perustettaisiin uusi leprasairaala. Sinne sijoitettaisiin kaikki Turun hospitaalien leprapotilaat, mielisairaita ja muita kroonikoita. Tähän tarkoitukseen valittiin Seilin saari, koska se sijaitsi Turku-Tukholma-laivareitin varrella, sen suojassa oli vanhastaan käytetty ankkuripaikka ja hautausmaaksi soveltuva hiekkaharju. Pääsaaren itäpuolelle, kapean salmen erottamalle saarelle, rakennettiin ensin leprapotilaita varten neljä asuinrakennusta, leivintupa ja sauna. Pääsaarelle, jossa oli maatila, rakennettiin pappila, asuin- ja talousrakennuksia sekä sairaala mielisairaille ja muille potilaille. Myöhemmin maankohoamisen seurauksena saaret ovat yhdistyneet.
Aluksi saarelle tuotiin Turun Pyhän Yrjön hospitaalista noin 20 leprapotilasta. Lisäksi siirrettiin "pyhänhengenvaivaisia" Turun Pyhän Hengen huoneista vuodesta 1624 lähtien. Leprapotilaille ei järjestetty varsinaista lääkärinhoitoa. Ensimmäisen kerran saarella vieraili lääketieteen oppinut vuonna 1686. Hoitokeinoina olivat paloviina, parantavien lähteiden vesi ja Jumalan sana. Hospitaalin johdossa olivat läänin maaherra ja Turun piispa. Paikallisesta valvonnasta vastasi Nauvon kirkkoherra.
Isonvihan (1785-1840) aikana useat rakennukset, myös kirkko, pääsivät huonoon kuntoon ja leprasairaiden määrä laski voimakkaasti, joten saarelle siirrettiin lähinnä mielisairaita. Viimeinen leprapotilas kuoli 1785. Mielisairaala kuitenkin toimi aina vuoteen 1962 asti, viimeiset 70 vuotta naismielisairaalana. 1851 rakennettiin uusklassinen rakennuskokonaisuus. Pitkän käytävän varrella oli pieniä yhden hengen huoneita, joissa mielisairaita potilaita pidettiin eristyksessä.
Seilin puukirkko, joka rakennettiin 1733 vanhan, ränsistyneen kirkon paikalle on nykyisin museokirkkona. Rakennusmestarina mainitaan merimaskulainen Kaarle Jaakonpoika. Kirkko on muodoltaan ristikirkko. Kuoriaitaa vastaava aita erottaa kirkon länsiosan, jossa istuivat tarttuvien tautien vaivaamat eli spitaaliset. Sairaiden puolella on oma pieni alttari ja sisäänkäynti, joka nykyään on suljettu. Helge Stenin vuonna 1948-1949 maalaaman alttaritaulun aiheena on "myrsky Genesaretinjärvellä." Kirkossa järjestetään muutama Jumalanpalvelus vuodessa. Kirkkopihalla on kellotapuli, joka on rakennettu 1960 vanhan tapulin piirustusten mukaan. Seilissä kuolleiden 663:n spitaalisen muistoksi on pystytetty puinen risti vuonna 1982. Kirkon takana on hautausmaa, joka on vielä nykyäänkin käytössä. Vanhoissa sairaalan ja maatilan rakennuksissa toimii nykyään Turun yliopiston Saaristomeren tutkimuslaitos. Historiankirjoituksista piirtyy ankea kuva Seilistä, jonne suurin osa asukeista tuli jäädäkseen. Seilin tarina on pitkä, mutta sairaalasaarena sen tarina päättyi vuonna 1962.
Päivän päätteeksi ravintola L´Escalen noutopöydän antimet maistuivat nälkäisille retkeilijöille. Kotimatkalla ajatukset pyörivät saaren historiallisissa tapahtumissa ja niissä kärsimyksissä, joita nuo ihmispoloiset joutuivatkaan kokemaan. Retken nuorimmat, sisarukset, Roni ja Nea kokivat matkan kiinnostavana ja hyvin järjestettynä. Maisemat olivat heidän mielestään todella kauniit. Nea lähtisi mielellään toistekin saarelle käymään. Heistä oli mukava saada tietoa saaren historiasta. Kierros oppaan johdattamana oli Ronin mielestä erittäin mielenkiintoinen.
Eira Laiho
