Hörkön sukua Viipurin läänin Johanneksen pitäjän Koskijärvellä 1544 alkaen
Koskijärveltä on ennen sotia löydetty mm. kivikirveitä, talttoja sekä muita työkaluja. (Museovirasto) Nämä antavat viitteitä seudun kivikautisesta asutuksesta. Vuodelta 1961 on kirjattu venäläisten arkeologien (Kozyreva & Rudenko) tekemä neoliittinen asuinpaikkalöytö Tsernitsnoesta (= Koskijärvi), Rokkalanjoen vasemmalta rannalta vanhan myllypadon jäännösten luota.
Kivikauden jälkeen seuraavat viitteet Koskijärven asuttamisesta löytyvät maakirjoista. Koskijärvi muodosti yhdessä Kolmikesälän, Lippolan, Hylkiälän ja Tikkalan kanssa Koskijärven jakokunnan. Kustaa Vaasa, joka hallitsi 1531-1560, uudisti verotuksen Ruotsin valtakunnassa ja jakoi maan voutikuntiin. Voudit keräsivät verot suoraan kuninkaalle. Linnanherrat syrjäytettiin, koska he olivat keränneet veroja mielivaltaisesti. Jokainen vouti kokosi alueestaan maakirjan, johon merkittiin jokainen talo. Samalla määrättiin verojen suuruus. Uudistus miellytti monia, mutta ei aikaakaan, kun verotus kiristyi. Kuningas tiesi täsmälleen, kuinka paljon mikäkin tila tuotti. Sanottiin, että kuninkaan käsi ulottui jokaisen talonpojan viljalaariin. (Aikamatka Suomen historiaan)
Kruunu suosi ja edisti aateliston mahtia mm. jakamalla ns. läänityksiä kruunun palveluksessa ansioituneille tai myös esim. palkkojen ja muitten maksujen suorittamiseksi. Läänitykseen sisältyi oikeus kerätä verot. Koskijärven lääninherroja ovat olleet mm. Christoffer Tolck ja hänen leskensä. Venäjän vallan aikana keisari jakoi ns. lahjoitusmaita joilta omistajat saivat kerätä verot.
Koskijärvi oli osa Rokkalan lahjoitusmaata. 1850-luvulla talonpojille annettiin oikeus lunvastaa omat maansa.
Maakirjoissa mainitaan isäntinä Koskijärvellä v. 1543 Hans Bagge, vuosina 1544-1546 Hans Hörken sekä vuosina 1591 ja 1592 Hans Horcko ja Per Hanss Lencker; tilat mahdollisesti tuolloin autioina.
Voudin tilit (Kansallisarkisto)
Hörköt siis asuttivat Koskijärveä lähes yhtäjaksoisesti ainakin neljäsataa vuotta (1544-1944). ( tutkinut Aulis Oja )
Simo Kristianinpoika Hörkön (1826-1902) polveutuminen Hans (Matzsson) Hörköstä:
| isäntänä: | |
| Hans Matzsson | (1544-1562) |
| Lars Hansson | (1562-1575) |
| Olof Larsson | (1575-1601) |
| Hans Olofsson | (1601-1642) |
| Brusius Hansson | (1642-1669) |
| Simon Brusiusson | (1669-1706) |
 |
|
| Anders Simonsson | |
| Christer Andersson | |
| Zacharias Christersson | (1785-1807) |
 |
|
| Christer Zachariasson | |
| Simon Christersson | (1870-1902) |
Simo avioitui Saara Jaakontytär Tikan (1838-1903) kanssa ja heille syntyi 12 lasta, joista 7 jäi eloon. Pojat Aabraham, Taavetti ja Aleksanteri sekä tyttäret Eeva, Maria, Karoliina ja Amanda.
Simo oli mukana myös kunnallisessa elämässä. Hän oli mm. Johanneksen ensimmäisen kuntakokouksen varajäsen ja lukuisten lautakuntien jäsen. Hän oli myös perustamassa ensimmäistä kansakoulua Vaahtolaan sekä Johanneksen ja Koiviston yhteistä maamiesseuraa.
14.1.1903 ilmestyneessä lehdessä "WIIPURI : KUULUMISIA ITÄSUOMESTA no 4" julkaistiin Simon muistokirjoitus.
SUKUNIMEN 'HÖRKKÖ' TAUSTAA:
Karjalassa on monista ortodoksisista ristimänimistä käytetty vaihdellen sellaisia muotoja kuin Hokka ~ Hökkä, venäjän Foga, Hotti ~ Hötti, Fotijki, Huophoi ~Flyöppi ven. Fotan Niinpä alkuaan kreikan Khariton (CHARON, Kuolemanvirran lautturi) on saanut mm. Karjalan kannaksella Hari, Harikka, Horkko, Hörkkö. ven. Hariton, Harka, Harko, Horka, Horko, (Sukunimet Otava 1992)
Talonpoikaispurjehdusta Viipurin läänissä
Vuonna 1999 ilmestyneessä Koskijärvi -kirjassa kerrotaan talonpoikaispurjehduksesta Viipurin läänissä.
Otteita kirjasta:
"... on säilynyt kattavia luetteloita Suomen rannikkoalueiden laivureista, erityisen tarkasti juuri Viipurin läänistä. Esim. Johanneksesta luetellaan kymmenen laivuria. Koskijärveläisistä tiedetään, että Hannu Matinpoika (Hörkkö) on 10. lokakuuta 1559 toimittanut Tukholman linnan varastoon 6 aamia kirkasta traania."
(Turun Maakunta-arkiston tutkija V-M Pussinen on tulkinnut oheisen luettelotekstin)
Suomenlahdellakin ilmeisesti purjehdittiin tällaisella aluksella, joka on rekonstruoitu Kalmarin läheltä löydettyjen jäännösten perusteella:
Kaukiainen: kaaviopiirros
1200-luvun rannikkoalus ylhäältä. Aluksessa ei ollut kantta, vaan lyhyet sillat keulassa ja perässä sekä poikkipalkit, jotka tukivat sitä sivusuunnassa. Rungon pituus n.11 ja leveys 4,5 metriä.
"Erään aluksen vaiheita
Vuonna 1680 lyöttäytyi yhteen kaksi talollista, Simo Hörkkö Koskijärveltä ja Lauri Matinpoika Koiviston Humaljoelta saadakseen vesille kuuton ennen purjehduskauden alkua. Sopimus oli sellainen että Lauri toimitti rakennusmestarin, köydenpunojat, sepät ja purjeitten tekijät (?), Simo taas muuta työväkeä ja Simon veli rahaa. Tällä tavoin omistusoikeus alukseen tuli jaetuksi. Simon osuus oli 1/3 , Laurin 2/3.
Heidän ansioistaan tuolta vuodelta tiedetään seuraavaa:
| Viipurista Narvaan | 95 kup.tal. |
| Narvasta Tallinnaan 20 tynnyriä ruista | 140 kup.tal. |
| Narvasta Tukholmaan | 600 kup.tal. |
| (lisäksi rästissä | 50 kup.tal.) |
| Tukholmasta Barösundiin | 50 kup.tal. |
|
Yhteensä: |
935 kup.tal |
Ylläolevat luvut eivät edusta huippuansioita. Ajan rahanarvoa kuvaa se, että 1000 kuparitaalarilla sai lähes 150 tynnyriä ruista ja hevonen maksoi 12 kuparitaalaria. Menopuolella oli seuraavanlaisia kuluja: satamamaksut, muona, purjeet ja muut varusteet. Näihin "yleisiin kuluihin" (muut kuin palkat) hupeni n. 20 % bruttoansioista, mm. laivan kunnosta riippuen. Yllämainitussa tapauksessa olisi kululaskelma tällainen:
| Päällikön palkka | 100 kup.tal. |
| Miehistön palkka 3x20 kup. tal | 60 kup.tal |
| Yleiset menot 20 % | 200 kup.tal. |
|
Yhteensä: |
360 kup.tal |
"Venäläisvalta ei hallinnossa aluksi kuitenkaan suuresti tuntunut vaan ruotsalaistyylinen käytäntö jatkui. Vuosisadan loppupuolella ryhtyi hallitus kuitenkin kovin ottein säätelemään ulkomaankauppaa ja metsänkäyttöä. V. 1798 oli Viipurin maakanslia antanut kirkoissa kuulutetun kiellon ettei kukaan saanut kaataa metsästään puita laivanrakennusta varten. Maaviskaali Haimen syytti koskijärveläistä Zacharias Hörkköä tämän kiellon rikkomisesta (Rannan kihlakunnan pk. 12.1.1799). Hörkkö puolustautui sanomalla ettei sellainen siihen asti ole ollut kiellettyä ja todistajat kertoivat puiden olleen niin pieniä ettei niistä mitään suurempaa laivaa tai lotjaa olisi saanut rakennettua. Haimen ei uskonut selityksiä mutta sanoi tällä kertaa jättävänsä asian sikseen ja kehotti tarkkaan noudattamaan annettuja säädöksiä."
Pohjapiirrustus Simo Hörkön talosta
Rakennettu n.1870-1880, jossa Simo Hörkön suurperhe asui (tupaosa on vielä tänä päivänä jäljellä)
ISOJAKO 1836/1868
Simo Hörkcö C
REVISIO 1773 M.H.
Maanmittaushallitus Hörköt alhaalla (Hörckö) I11 Lenkkerit ylhäällä
