Näitä nettisivuja on pidetty yllä jo n. 13 vuotta. Sisältöä on kertynyt kiitettävän hyvin ja sisällön hallittavuuden kannalta oli korkea aika koota sisältö ehkä hieman toimivammaksi kokonaisuudeksi. Ja koska ulkonäkökin kaipasi ainakin omasta mielestäni pientä kasvojen kohotusta päätin toteuttaa kaiken kertaheitolla. Minulta on myös pyydetty juttua tänne joten päätin samalla avata tämän blogi-osuuden. Itse en aio tänne kirjoittaa säännölisesti vaan haastan mukaan kaikki sukuyhdistyksen jäsenet. Aihe on vapaa, jutut voi käsitellä sukuyhdistyksen toimintaa, muistelmia, historiaa tai jäsenten kuulumisia ja arkea. Tekstit (+ mahdolliset kuvat) voi toimittaa allekirjoittaneelle tai vaikka yhdistyksen sihteerille.
Nämä nettisivut päivittyvät tällä hetkellä Malesiasta, Kuala Lumpurista käsin. Sain työnantajaltani alkuvuodesta 2014 tarjouksen josta oli vaikea kieltäytyä. Suomessa työskentelin Turun radio- ja TV-asemalla ja Malesiassa oli alkamassa projekti TV-lähetysten digitalisoimiseksi, samanlainen joka Suomessa tehtiin 2000-luvun alkupuolella. Aikaisempaa kokemusta ulkomailla työskentelystä ei ollut joten 2,5 vuoden työkomennus Malesiassa oli hyppy tuntemattomaan. Tällaista tilausuutta tuskin tulisi koskaan toiste. Ja koska puolisoni Heta oli vastavalmistunut luokanopettaja eikä vielä sidottu mihinkään työpaikkaan ja ennemminkin rohkaisi minua lähtemään sekä poikamme Hekku Aleksanteri oli tuolloin juuri 2v täyttäneenä riittävän vanha mutta ennakkoluuloton – päätös oli tehty. Perheemme muutti tänne toukokuussa 2014.
Malesiassa houkutteli ennen kaikkea ilmasto, huikeat puitteet, mahdollisuus nähdä Aasiaa ja tietysti itse kokemus siitä miltä tuntuu elää ulkomailla kaukana kotoa. Toisaalta taakse jäi sukulaiset, ystävät, ja se tuttu turvallinen isänmaa. Onneksi on Skype, Facebook yms. Melkein 10 000 km etäisyys pienenee virtuaalisesti kun esim. poikamme Hekku “skypettää” Äijälle ja Mummolle melkeinpä joka päivä iltapalaa syödessä, sitä tuskin tapahtuisi joka päivä jos asuisimme Turun Nättinummessa. Suomessa ollaan käyty tänä aikana lomalla kaksi kertaa, Jouluna 2014 ja viime kesänä 2015. Komennus on näillä näkymin päättymässä loppuvuodesta ja tarkoitus olisi tulla Suomeen vielä tulevana kesänä lomailemaan. Meillä on käynyt melkein tusinan verran vieraita Suomesta: ystäviä, perhetuttuja, veljiä, mummeja ja mummoja vierailulla täällä, ainutlaatuinen mahdollisuus myös heille.
Arki täällä Malesiassa on monella tapaa erilaista. Toki ruoka on halpaa, bensa on halpaa, taksit on halpoja, mutta kun asuu täällä pidempään kuin yhden kuukauden niin realiteetit iskevät vastaan. Kaikki ei toimi samalla tavalla kuin siellä turvallisessa koto-Suomessa. Jos tilaat taksin niin ei ole yllätys että se tuleekin vasta ehkä tunnin kuluttua sovitusta, pieneltä tuntuvan asian hoitamisessa voi kulua useampi tunti. Kulttuuri on hyvin erilaista Suomeen verrattuna, liikenne kaoottista, mutta siihenkin tottuu yllättävän nopeasti vaikka rattikin olisi auton oikealla puolella. Hermot on koetuksella ja pinna kasvaa monesti. Ajoittain metsäpaloista ja saasteista johtuva sankka savusumu eli Haze rajoittaa ulkona liikkumista. Täällä oppii arvostamaan Suomen raikasta ilmaa, järvimaisemaa ja sitä tuttua ja turvallista asiakaspalvelua. Heta oli mukana uudelleen perustamassa ja opettajana Kuala Lumpurin Suomi-koulussa, pääsi siten harjoittamaan omaa ammattiaan. Hekku käy meidän kodin lähellä olevaa päiväkotia muutamina päivinä viikossa ja on huikeaa seurata kuinka tämä nuorimies osaa kohta englantia paremmin kuin isänsä =) Suomen TV ohjelmia voi seurata YLE-areenasta, Katsomosta ym. Olemme päässeet matkustelemaan Thaimaassa, Singaporessa, Indonesiassa ja Malesian eri saarille sekä nähneet Hekun kanssa F1-osakilpailuja. Kaikki paikkoja missä tuskin olisi käyty ilman tätä mahdollisuutta.
Meitä tuli tänne kolme, takaisin Suomeen palaa neljä. Toinen poikamme Huuko Johannes syntyi reilu kaksi kuukautta sitten – sekin kokemus sinällään vaikkakaan ei niin kamala kuin olin odottanut. Toki helppo huudella kun vakuutus maksaa sairaalakulut – Malesian “kunnallisessa sairaanhoidossa” asiat olisivat varmaan eri tavalla. Kaikki meni lopulta yllättävän helposti. Toki toinen lapsi on aina helpompi kuin ensimmäinen, mutta en odottanut sen olevan näin helppoa myös ulkomailla.
On tämä kokemuksena loppujen lopuksi ollut niin hieno etten vaihtaisi sitä pois. Koen olevani etuoikeutettu kun olen saanut kokea tämän kaiken. Samalla arvostus rakasta Isänmaata, omia juuria, sukulaisia, perhettä, ystäviä – ja Turun sinappia kohtaan on kasvanut =)
Kevätterveisin,
Aleksanteri Simonpojan pojanpojanpojan poika Tuomo Hörkkö + Heta ja pojat