Piirakoita paistamassa
Paimion koulun kotitalousluokassa uunit höyryävät 250 asteen kuumuudesta, hapanlohko muhii kattilassa ja piirakan rypyttäjillä posket punoittavat. Joka työpisteessä häärää vähintään kaksi pulikan pyörittäjää. Innokkaimmat tekevät kolme eri annosta taikinaa, ja valmiita piirakoita voidellaan ja peitellään hellästi syömistä odottamaan. Hörkön sukuseuran ja Simo Hörkön sukuyhdistyksen ruokakurssilla 13. huhtikuuta oli iloinen tekemisen meininki.
Reiluun 20 eri-ikäiseen kurssilaiseen mahtui jo kokeneita piirakantekijöitä mutta myös ensikertalaisia. Ikähaitari oli 6-vuotiaasta yli 80-vuotiaaseen. Kurssin menu sisälsi kahdenlaista piirakkaa, hapanlohkon ja jälkiruoaksi piimäpiirakan kahvin kera. Kaikki pääsivät itse tekemään ja maistamaan karjalaista perinneruokaa. Tärkeintä oli piirakoiden leipominen alusta asti. Keittoruoka, hapanlohko, taas antoi monelle aivan uuden makuelämyksen.
– Aloitetaanko rypytys ylhäältä vai keskeltä? Taitetaanko päät ensin vai viimeksi? Ohjeita antanut Maritta Lehtiö kertoi, että tekniikka on vapaa, ja kukin rypytteli piirakkansa niin kuin halusi. Valmiit karjalan- ja perunapiirakat olivatkin persoonallisen näköisiä. Jostain työpisteestä tuli ihan tehdastekoisen säännöllisiä, toisissa muodot olivat ”sinnepäin”, mutta kaikki olivat tyytyväisiä tulokseen ja makuun. Riitaa ei tullut siitäkään, kumpi on maultaan parempi, riisi- vai perunatäytteinen piirakka. Molempia näkyi valmistettavan joka työpisteessä; riisipiirakat tutun soikeina, perunapiirakat pyöreinä.
Hapanlohkoa oli päätetty keittää yksi kattilallinen maistiaisiksi, ja mestareina toimivat Elvi ja Paavo Hörkkö. Tämä nykypäivänä harvinainen perinneruoka sai myönteisen vastaanoton. Joidenkin lapsena tätä ruokaa maistaneiden reaktio oli positiivinen: – Tämähän on herkullista! Nuorisolla ei ollut ennakkoluuloja, ja pienimmätkin lusikoivat lautasensa tyhjäksi; eräs nuorimies kävi hakemassa keittoa kahdesti lisää! Miksipä ei; voilla ja kermalla maustettu sakeahko keitto oli todella hyvää.
Piimäpiirakan yhteiseksi kahvileiväksi taiteili porilainen Eira Laiho pöytäkuntineen. Täytettä oli reilusti, pullataikinapohja mehevä ja kullanruskeaksi kypsynyt. Mukavan makea piirakka oli oivallinen päätös yhteiselle aterialle.
Kurssiväki oli päivän antiin tyytyväinen, ja kukin sai viedä loput leipomuksensa tuliaisiksi kotiväelleen. Ohjelehtistä tarvitaan ehkä myöhemmin kotonakin, eikä karjalainen ruokakulttuuri pääse johannekselaistaustaisilta tai sukuun naiduilta unohtumaan.
-Kaija Sipilä –
