Päivä on jo kääntynyt syksyyn. Vielä paistaa aurinko kirkkaasti, kun lähdetään Grandellin bussilla Helsinkiin. Bussia kuljettaa Rusin suvun jälkeläinen. Muistattahan Rusin linja-auton Seivästöltä Viipuriin? Kaikista kuudesta Simon sukuhaarasta on lähtijöitä.
Yhdeltätoista olemme Kulttuurien museossa. Sukulaisiahan täällä on, kaukaisia tosin (1800-luvulta) – Adolf Etholen. Ruokailemme Ostrobotniassa Franzenin ja Snellmanin salissa. Kirja-aarteita ihastelemme Kansalliskirjaston pyöreässä salissa.
Suuntaamme kohti Etelärantaa Irma Uskin opastamana. Meri välkkyy syysauringon kilossa. Katsomme nähtävyyksiä. kun matkaamme kohti Munkkiniemeä ja Kalastajatorppaa. Kalastajatorpalla on sukua vastassa. Jouni Kaivola, talon isäntä, pitää meitä “kuin piispaa pappilassa”.
-Aaprami Huuko Anja-
Kulttuurien museo
Ensimmäinen mielenkiintoinen tutustumiskohteemme oli Kulttuurien museossa oleva Kaukaa haettua -näyttely. Siellä saimme nähdä, miten ihminen uteliaisuudessaan on ottanut selvää kaukaisten maiden oloista ja kansoista tehdessään tutkimusmatkoja tai suorittaessaan kaupankäyntiä maapallon eri puolilla. Tällaisia uteliaita ovat olleet mm. E. Westermark, G. Nordenskiöld, S. Pälsi, G.J. Ramstedt, CG. Mannerheim. Sekä tietysti ja erityisesti meitä kiinnosti A.A. Etholen, joka 1840-luvulla keräsi Alaskasta mielenkiintoisen aineiston paikallisväestön pukuja, aseita, koruja jne.
A. A. Etholen oli syntynyt 1799 Helsingissä. Etholenin perhe tuli alkuaan Etolasta, Kosken pitäjästä Hämeestä. Hänen isänsä muutti Helsinkiin kirjanpitäjäksi enonsa liikkeeseen. Adolfin vaimo oli Katariina Neukirch. Etholen toimi Alaskassa kenraalikuvernöörinä ja suoritti monia uudistuksia ja edisti sivistystä Alaskassa, minkä ansiosta hänet aateloitiin.
Ajatelkaa: yli 100 000 hyllymetriä eli 2,7 miljoonaa nidettä on Suomen kansalliskirjaston kokoelmissa, joista kauneimpia oli esillä Helsingin yliopiston kirjastossa. Näyttelyssä oli aarteita yli 2100 vuoden ajalta, sekä kansallisia että kansainvälisiä harvinaisuuksia. Vanhimmat olivat Egyptistä, papyrukset n. 200 eKr. Olipa mukana arabiankielinen keittokirjakin 1200-luvulta.
1400-luvun puolivälin mullistava eurooppalainen keksintö oli kirjapainotaito. 1400-luvulla painettuja kirjoja kutsutaan inkunaabeleiksi eli kehtopainatteiksi, koska ne oli tuotettu kirjapainotaidon kehtovaiheessa. Helsingin yliopiston kirjastossa on kaikkiaan n. 400 inkunaabelia.
Meille suomalaisille Mikael Agricola on tärkeä mies: kirjakielemme isä. Saimme nähdä kirjataideteoksen Eino Mikkolan kokoelmasta, Uuden Testamentin.
Ihana helmi on suomenkielisen kirjallisuuden ensimmäinen painotuote, ABCkiria. Se oli tarkoitettu ensisijaisesti papeille ja vasta toissijaisesti lukemaan opetteleville lapsille. Se alkaa aakkosilla, ääntämis- ja tavuosastolla ja päättyy lukusanoihin. Pääosa kirjasta muodostuu katekismuksen pääkappaleista sekä aamu-, ilta- ja ruokarukouksista. Ensimmäinen säilynyt suomalainen almanakka on vuodelta 1660. Siitäpä alkaen on vuosien jatkumolla selailtu allakan sivuja: allakka tietää ja muistaa.
Kalastajatorpan mielenkiintoinen kulttuurianti oli Tove Janssonin maalaamat ornamenttikuviot, jotka ulottuvat katosta lattiaan uudistetun vanhan rakennuksen seinillä. Sillä tavoin nuori Tove suoritti vuokramaksujaan ollessaan taideopiskelija. Mikä onni taiteilijan rahapula olikaan Kalastajatorpalle ja kaikille siellä vieraileville! Tove ei ollut pelkkä Muumien kuvittaja. Kalastajatorpan seinillä näimme edustavan näytteen hänen taulujaan.
Matkan kulttuuriannista vieläkin riemuitseva
-Aino, Etoliinan Amandan tyttären minjä-
Vuosikokous Kalastajatorpalla
Upean kahvi- ja suklaakakkutarjoilun jälkeen saimme tietoiskun Kalastajatorpan historiasta ja pääsimme tutustumiskierrokselle Hilton Helsinki Kalastajatorpan johtajan Jouni Kaivolan opastamina hotellin saleihin, huoneisiin ym. Kiitokseksi luovutimme hänelle sukuyhdistyksemme pöytästandaarin.
Vuosikokouksen puheenjohtajaksi valittiin Kari Tikka ja sihteeriksi Soile Suomi. Yhdistyksen puheenjohtajana jatkaa Anja Alhokankare, sihteerinä Soile Suomi ja rahastonhoitajana Laila Peltola. Myös johtokunnan erovuoroiset jäsenet ja varajäsen valittiin uudelleen.
Päätettiin selvitellä mahdollisuutta tilata Hörkön sukuseuran kanssa yhdessä lisää isännänviirejä. Käytiin läpi vuoden 2004 tapahtumat ja tehtiin suunnitelmaa vuodelle 2006. Vuonna 1990 valmistuneen sukujulkaisun päivittämistä mietittiin jälleen kerran sekä myös ensi vuoden yhteisiä retkiä. Asioitten valmistelu jätettiin johtokunnan tehtäväksi.
– Soile, Aleksanterin pojanpojan tytär –