Viime syksynä pidimme vuosikokoustamme Helsingin Kalastajatorpalla, jossa seuraavan vuoden toimintaa miettiessämme saimme kutsun Viroon Liisa ja Jukka Remeksen maatilalle, jonka he olivat hankkineet pari vuotta sitten loma-asunnokseen. Talven mittaan asia eteni ja lämpimänä kesäkuun perjantaina melkein kolmekymmentä sukumme jäsentä lähti matkaan. Bussilla Helsinkiin, josta nopealla ja kätevällä Siljan SuperSeaCatilla yli Suomenlahden määränpäänä Viron eteläisimmän kunnan Misson Saikan kylässä sijaitseva Tasasten tila.
Tallinnan satamassa meitä oli vastassa Jukka ja Hannu Harju sekä bussi, jonka kuljettajana Paiden kaupungista kotoisin oleva Ivar Otsing. Auto kuljettajineen oli käytössämme koko kolmen päivän matkamme ajan ja Jukka asiantuntevana oppaanamme.
Matkalla etelään pysähdyimme mm. Paiden ja Põltsamaan kaupungeissa. Vieraalla maalla matkatessa myös ruokailu tarjoaa kulttuurielämyksiä: Adaveren tuulimyllyssä tarjottiin hyvää paikallista seljankaa. Pitkin matkaa mielenkiinnolla kuuntelimme oppaamme kertomaa sekä Viron historiasta että nykypäivästä. Kiintoisaa oli myös bongata haikaran pesiä ja haikaroita poikasineen. Harjun Helkan bongausosumat Tallinnan ja Võrun välillä: 27 aikuista kattohaikaraa, 13 pesää, joissa poikasia 17.
Saavuimme Võruun illansuussa ja majoituimme Tamula-järven rannalla sijaitsevaan Tamula-hotelliin. Vielä jaksoimme tehdä kävelyretken ja tutustua kaupunkiin sekä tietysti ruokaa, ruokaa.
Lauantaipäivä edelleen yhtä lämpimänä oli täynnään elämyksiä ja mielenkiintoisia kohteita: kirkkoja, kartanoita sekä luontokohteita. Liikuimme nyt setukaisten alueella. Setukaiset ovat heimo, jota sanotaan myös Viron karjalaisiksi. Setumaa sijaitsee nykyisinkin kahden valtion, Viron ja Venäjän rajalla ja heimoon kuuluvia elää molemmin puolin rajaa, Venäjällä lukumääräisesti enemmän. Virallista lukua ei ole, mutta itsensä setukaisiksi tuntevia ja/tai tunnustavia ihmisiä lienee noin 15000-20000.
Meeksissä pysähdyimme Jaanin eli Johanneksen kivellä pienen puron varrella. Setukaisten uskomukset kertovat Johannes Kastajan itsensä aikoinaan vaellelleen setukaisten keskuudessa ja istuneen lepäämään tälle kivelle. Kivelle tuodaan uhrilahjoja ja uskotaan kiven tauteja parantavaan voimaan. Joukostammekin löytyi henkilöitä, jotka käsiensä kautta tunsivat kivestä kumpuavat energiavirrat.
Setukaisten perinneruokaa pontikkaryyppyineen söimme Seto Seltsimajassa samalla kun paikallinen setukaistyttöjen kuoro esitti perinteistä leelo-laulua ja tanssia. Seuraava kohteemme oli setokaismuseo ja taidegalleria, jonka emäntä Lidia Sillaots kertoi elävästi setukaisten elämästä ennen ja jälkeen Viron itsenäistymisen (1991) sekä myös museonsa perustamisesta ja laajasta esineistöstä. Väitetään, että setukaismurre on lähempänä suomenkieltä kuin eestinkieli ja jotenkin tuntui, ikään kuin niin olisi ollutkin. Ainakin Lidian kertomasta melko paljon ymmärsi, liekö sitten oikein vai väärin ymmärretty.
Jatkoimme matkaa mm. Meremäen näköalapaikan ja Vastseliinan piispanlinnan raunioiden ja kauppalan kautta määränpäähämme Tasasten tilalle, joka omistajiensa kertoman mukaan on keskellä ei mitään. Saikan kylässä on kaikkiaan kolme ”savua”, joten rauhaa ja luontoa on ympärillä.
Yksi syy heidän kiinteistöhankintaansa on, että kyseinen etelävirolainen alue on kulttuurisesti erittäin aktiivinen ja pyrkii palauttamaan, ylläpitämään ja kehittämään omaleimaisuuttaan. Siellä nähdään mieluusti, että suomalaiset tulevat paikan päälle. Heillä ajatuksena on, että jollain aikavälillä Tasaste voisi toimia yhdyslinkkinä suomalaisten asianharrastajien ja Etelä-Viron kulttuuririentojen välillä, nimenomaan ruohonjuuritasolla. Iltaa Tasastella vietimme ruokailun, seurustelun ja laulun merkeissä.
Seuraavana päivänä paluumatkalla tutustuimme vielä mm. Väimelan kartanoon ja Põlvan kaupunkiin sekä Tarttoon, jossa viivyimme vähän pitempäänkin. Mielenkiintoinen ja monenlaisia elämyksiä tarjonnut matkamme päättyi Tallinnassa melkeinpä juoksujalkaa, jotta ehdimme laivaan.
Kolmessa päivässä tiivis paketti Viron historiaa, kulttuuria ja elämää.15 vuoden itsenäisyys neuvostoajan pysähtyneisyyden jälkeen näkyy ja tuntuu valtavana kehityksenä myös maaseudulla.
Soile Suomi
Matkaohjelma
Matkaan lähti Helsingin Makasiiniterminaalista kaikkiaan 26 sukumme jäsentä + pari ystävää.
Tässä luettelonomainen kertomus matkastamme.
Pe 16.6.:
Lähdimme Helsingistä 12.40 Silja Super Seacat, Tallinnassa 14.10 ja Tallinnasta bussilla etelään. Paiden kaupungista kotoisin oleva Ivar Otsing toimi luotettavana kuljettajanamme koko kolmen päivän ajan.
Matkalla ruokailtiin Adaveren tuulimyllyssä (n. 120 km Tallinnasta)
* tarjolla maukasta seljankaa + kahvia*
- Poikettiin Paiden ja Põltsamaan kaupungeissa
- Võruun saavuttiin n. klo 19
- Majoituttiin hotelli Tamulaan, joka on samannimisen järven rannalla.
- Kävelykierros sekä vähän iltapalaa kaupungilla.
La 17.6.:
Tutustuttiin Võrumaahan ja Setumaahan
- aamupalan jälkeen lähdettiin Võrusta klo 9
- Rõugen kirkonmäki, alkulaakso ja satakielilaakso maalinnoituksineen
- Viitinan kartanoalue
- Ruusmäen kartanoalue
- Meeksin kirkko
- Obinitsa:
- ruokailu Seto Seltsimajassa n. klo 14 *tarjolla setukaisten perinneruokaa pontikkaryypyn kera sekä kahvia ja raparperipiirakkaa*
- Seltsimajassa paikallisen kuoron lauluesityksiä *setukaistytöt esittivät perinteistä Leelo-laulua*
- setokaismuseo ja taidegalleria *museon emäntä Lidia Sillaots kertoili elävästi setukaisten elämästä ennen ja jälkeen Viron itsenäistymisen (1991) sekä museonsa perustamisesta ja laajasta esineistöstä*
- Meremäen näköalapaikka
- Vana Vastseliinan piispanlinnan rauniot
- Vastseliinan kauppalan kautta Remesten maatilalle Tasastelle, jossa iltaruokailu ja illanviettoa yhteislauluineen
- paluumatka Võruun Plaanin kirkon ja Haanjan Suur Munamäen ohi
Su 18.6.:
- Paluumatkalle lähdettiin hotellin aamupalan jälkeen klo 8.30
- Väimelan kartanon ja Põlvan kaupungin kautta Tarttoon
- Tartossa kävelykierros ja kevyt ruokailu klo 12
- Lähtö Tartosta n. klo 13.30
- Matkan varrella Puurmannin ja Koigin kartanoalueet
- Lähtö Helsinkiin klo 16.15, Super Seacat, Helsingissä 17.50.
Matka onnistui yli odotusten sekä sään että järjestelyjen puolesta. Kiitos kaikille asiaan vaikuttaneille, erityiskiitos Liisa, Jukka ja Hannu + tytöt!
Matkaa kirjasi Soile Suomi
