JOHANNEKSELAISET YHTEISMETSÄT
Lähde: 'JOHANNES lähellä - kaukana'
Maahankintalain mukaisia viljelytiloja perustettaessa tuli selväksi, ettei läheskään kaikille tiloille voitu järjestää tarpeellista metsämaata varsinaisen tilan yhteyteen tai edes saman kunnan alueelta. - Johannekselaisten sijoitusalueelle perustettiin alun perin kolme yhteismetsää: Leijankorven, Paimion ja Atun saaren yhteismetsät, näistä viimemainitun perustaminen kuitenkin purettiin ns. ruotsalaispykälän perusteella.
Yhteismetsien perustaminen oli käytännön sanelema välttämättömyys. - Oli mahdotonta ajatellakin. että tilan metsäpalsta sijaitsi jossain 50-60 km päässä.
Yhteismetsän osuuksien jako tapahtui sen mukaan, miten suuri tilan, jolle yhteismetsäosuus annettiin, kotimetsämaa oli ja millainen sen maaperä. Jakoperusteet aiheuttivatkin alkuun nurinaa osakkaiden keskuudessa, mikä olikin ymmärrettävää, koska perusteena ei ole pidetty itse metsää, siis puustoa, vaan maapohjan pinta-alaa ja sen laatua. Puustossa oli hyvin suuria eroavuuksia riippuen iästä sekä siitä, miten perusteellisesti maanluovuttajat ehtivät suorittaa nuo ns. asutushakkuunsa.
Yleensä maanlunastuslautakunnat pitivät täällä perustana sitä, että viljelystilan tuli saada metsämaata niin paljon, että sen tuotto säännöllisessä kasvukunnossa tuli olla 60 m³ vuodessa ja tästä puuttuvasta osa annettiin yhteismetsäosuutena.
Ajatus yhteisestä metsästä oli maansaajille niin uusi ja vieras, että suurin osa olisi siitä jo alussa luopunut, jos olisi voinut, mutta asutustoimikunnasta kuitenkin jokainen tyytymätön sai vastauksen: se kuuluu tilaan eikä sitä voida erottaa.
Johannekselaisten sijoitusalueelle perustettiin siis alkuaan kolme yhteismetsää: Leijankorven Yhteismetsä, osakkaina Liedossa asuvat johannekselaiset sekä Maariassa, Aurassa ja Tarvasjoella asuvat kuolemajärveläiset; Paimion Yhteismetsä, osakkaina pääasiassa Paimion ja Piikkiön johannekselaiset. Kaarinassa olevien tilojen yhteismetsä perustettiin Paraisten Attu-saarelle, mutta kun sen maanluovuttaja, sanomalehtipohatta A Andersson sai ns. ruotsalaispykälän perusteella purkupäätöksen. niin laajennettiin Leijankorven Yhteismetsää niin, että Kaarinassakin olevien tilojen osuudet siirrettiin siihen. Näin tuli Leijankorvesta Turun seudun suurin yhteismetsä.