JOHANNEKSEN ENSIMMÄINEN SUKUSEURA,

SIMO HÖRKÖN SUKUYHDISTYS RY, VIETTI 40. VUOSIJUHLAANSA


Syyskuun 13 päivä, lauantai valkeni pilvipoutaisena ja kirpeän kylmänä, ennakoiden tulevaa talvea, kun Simo Hörkön sukuyhdistys ry:n jäsenet kokoontuivat vuosikokoukseensa muistelemaan 40- vuotista taivaltaan Paimioon Hotelli Valtatie 1:een, tunnelmalliseen Luhtiin.

Ajaessani siskoni Pirkon kanssa Porista Paimioon mietiskelin sukumme vaiheita Karjalassa, Viipurin läänin Johanneksen pitäjän Koskijärvellä. Sukumme Hörköt ovat asuneet lähes yhtäjaksoisesti Koskijärvellä ainakin neljäsataa vuotta, vuosina 1544- 1944 (tutkinut Aulis Oja). Koskijärven kivikautisesta asutuksesta on saatu viitteitä, kun ennen sotia on löydetty mm. kivikirveitä, talttoja ja muita työkaluja (Museovirasto). Vuonna 1961 venäläiset arkeologit ovat tehneet neoliittisen asuinpaikkalöydöksen Koskijärveltä, Rokkalanjoen vasemmalta rannalta vanhan myllypadon jäännösten luota. Maakirjoista löytyy viitteitä kivikauden jälkeisestä asuttamisesta Koskijärvellä. Koskijärvi, Kolmikesälä, Lippola, Hylkiälä ja Tikkala muodostivat siis yhdessä Koskijärven jakokunnan.  Näillä paikoilla, Koskijärven jakokunnassa, sukuni jäsenet ovat asuneet monta sataa vuotta, elinkeinoinaan maanviljelyksen ohella mm. metsästys, sisävesikalastus, merikalastus, hylkeenpyynti ja talonpoikaispurjehdus, kunnes joutuivat evakkomatkalle sodan jaloista muualle Suomeen.

Sukumme kantaisäksi nimetty Simo Kristerinpoika Hörköstä tuli perintötilansa yhdestoista isäntä vuonna 1870. Maanviljelyksen lisäksi Simo hankki perheelleen ansioita talonpoikaispurjehtijana. Simo Hörkkö oli toimelias mies. Hän oli Johanneksen ensimmäisen kuntakokouksen varajäsen, lukuisten lautakuntien jäsen, kylänvanhin ja kirkkoraadin jäsen. Hän oli perustamassa ensimmäistä kansakoulua Vaahtolaan sekä Johanneksen ja Koiviston maamiesseuraa.

(Lähteet: Simo Hörkön suku, 1990 ; www.simohorkonsuku.net-  sivustoilla olevaa tietoa suvun historiasta)

Karjala on sukumme jäsenten sydämissä ja ajatuksissa yhteisenä siteenä, joka siirtyy meille nuoremmille historiallisena perintönä sukumme vanhimpien kertomana. Sukumme jäsenet perheineen asettuivat hajalleen eri puolille Suomea, mutta kaipasivat sukurakkaina ihmisinä toisiaan. Syntyi ajatus sukuyhdistyksen perustamisesta, jolloin suvun jäsenet voisivat vuosittain tavata toisiaan.

Sukuyhdistyksen perustamiskokous 1968

Sukuyhdistyksen perustamiskokous pidettiin Paimion Motellissa. Tietojeni mukaan Simo Hörkön sukuyhdistys on ensimmäinen johannekselainen sukuyhdistys ja siten vanhin. Anja Alhokankare on kirjoittanut pöytäkirjan saatteeksi seuraavaa:
”Sukuseuran ajatuksen on herättänyt Mirjam Harju. Hänen toivomuksensa pohjalta aloitettiin kysely kaikilta 6 eri sukuhaaran edustajilta ja on asia saanut myönteisen vastauksen.
Simo Hörkkö, joka tässä perustettavassa seurassa tulee esiintymään kantaisänä eli 1800 luvulla Koskijärvi No:1  viljeli tilaa, mutta oli myöskin talonpoikaispurjehtija. Hänen vaimonsa oli Saara os. Tikka.

Lapset  Abraham s. 1857,  Taavetti s. 1859,  Aleksander s. 1861, Eeva s. 1866, Maria s. 1871,  Karoliina s. 1873, Amanda s. 1878. Lapsista Taavetti kuoli naimattomana. Jokaisen 6 eri sukuhaaran edustaja on koonnut henkilötiedot, joitten perusteella on tehty sukutaulu, joka antaa selvän kuvan Simon suvusta (noin 350 henkeä). Niinpä Johannekselaisessa esitettiin kutsu kaikille suvun jäsenille saapua perustavaan kokoukseen
Kokouspaikkana oli Paimion Motelli Valtatie 1, jossa ankaran vesisateen vallitessa alkoi sukuloiminen.
 Väinö Kesäläisen johdolla käydyssä alustavassa keskustelussa todettiin yksimielisesti sukuseuran tarpeellisuus. Päätettiin kokoontua kerran vuodessa. Kokoontumisaika ja paikka jää kunakin vuotena päätettäväksi. Toivomuksena oli, että se olisi kevät- kesällä. Se voi olla kokous, matka tai juhlien merkeissä. Sekä Kauko Hörkön ehdotus merkitsemisestä yhdistysrekisteriin, jota kannatettiin yksimielisesti.”

Perustamiskokouksessa oli läsnä 49 suvun jäsentä (pöytäkirjan mukaan)

Yhdistys on toiminut vireästi. Sen osoituksena on sihteeri Soile Suomen kokoama paksu leikekirja, jossa on vuosien varrella tehdyistä matkoista, kokouksista, juhlista ym. lehtikirjoituksia.
Yhdistys on kustantanut Simo Hörkön 6 sukutaulusta ja heidän jälkeläisistään sukuteoksen, Simo Hörkön suku, joka ilmestyi vuonna 1990. Kirjan toimituskuntana oli Anja Alhokankare, Mirjam Harju, Pellervo Mäkinen, Heikki Kesäläinen, Laila Peltola ja Kyllikki Salvela.

Yhdistyksellä on oma vaakuna, jossa sinisellä kilvellä hopeinen siipipari ja kultainen vene. Vaakunasta on tehty viiri ja pöytästandaari. Vaakunan on suunnitellut suvun jäsen Irma Tetri. Käyttöoikeus on myös Hörkön sukuseuralla.

40 vuoden aikana sukuyhdistyksellä on ollut 4 puheenjohtajaa:
Kauko Hörkkö 1968- 1985
Heikki Kesäläinen 1986- 1992
Anja Alhokankare 1993- 2006
Eira Laiho 2007-

Sukuyhdistyksen vuosikokous ja 40. vuosijuhla

Simo Hörkön suvun 34 jäsentä kokoontui 40. vuosijuhlaansa muistelemaan menneitä ja pitämään vuosikokousta. Pitopaikaksi valittiin sama Paimion Motelli, nykyisin Hotelli Valtatie 1, kuin 40 vuotta sitten. Yhdistyksen isännänviiri nostettiin lippusalkoon juhlistamaan tilaisuutta. Luhti koristeltiin kynttilöin ja syksyisillä pihlajanmarjan oksilla. Kauko Hörkkö toi Johanneksen vaakunan, joka ripustettiin seinälle. Takkaan sytytettiin tuli lämmittämään ja valaisemaan syksyistä juhlaamme. Tervehdyssanojen jälkeen huomioitiin yhdistyksen perustamiskokouksessa olleet jäsenet, joita oli paikalla 13.  Heille ojennettiin Soile Suomen tekemät kaulariipukset, jossa oli kuvattuna yhdistyksen vaakuna. Perustamiskokouksen nuorin jäsen Mirjam Kurki oli myös paikalla.

Hotellin kokki oli valmistanut maukasta juustoista porokeittoa, jota syötiin hyvällä ruokahalulla.
Johtokunnan ehdotuksesta Kauko Hörkkö nimitettiin kunniapuheenjohtajaksi ja hänelle ojennettiin kunniakirja. Laila Peltola nimitettiin kunniajäseneksi, koska hän on ollut yhdistyksen aktiivijäsen sen perustamisesta asti. Lailalle ojennettiin myös kunniakirja. Yhdistyksen alullepanijana Mirjam Harjulle ojennettiin yhdistyksen vaakuna kehystettynä. Vaakunan vastaanotti Mirjamin puolesta hänen poikansa Hannu Harju, koska Mirjam oli estynyt tulemasta juhlaan. Karjala- lehden toimittaja oli kuvaamassa näitä kunnianosoituksia.
Yhdistyksen 40. vuosikokouksen puheenjohtajaksi valittiin Osmo Harju.
Kokouksessa käsiteltiin mm seuraavat asiat:

Vuosikokouksen jälkeen yhdistyksemme ensimmäinen puheenjohtaja, kunniapuheenjohtaja Kauko Hörkkö piti lämpimän ja koskettavan puheen muistellen suvun henkilöitä ja heidän elämänvaiheitaan.
 Tuulikki Kurki oli valmistellut musiikillista ohjelmaa, jota Mirjam Kurki säesti kitaralla. Laulettiin yhdessä laulut ”Karjalan poikia”, ”Karjalan pitäjät” ja ”Laps´olen köyhän kauniin Karjalan”. Lisäksi Tuulikki lausui runoja kirjasta ”Mie rakastan sinnuu karjalaks”.
Juhlan lopuksi katsottiin kuvia kesäkuussa tehdyltä Johannes-matkalta.

Päivän aikana ilma oli lämmennyt, aurinko paistoi ja viiri liehui juhlallisesti salossa, kun asettauduimme Luhdin edessä olevan lammen rannalle yhteiskuvaan. Juhlasta jäi hyvä tunnelma. Ajattelin, että muisteleminen on hyvä tapa selviytyä vaikeittenkin elämänvaiheiden yli. Sen osoittaa sukumme jäsenten iloisuus ja sydämellisyys kun tapaa pitkästä aikaa tuttuja ihmisiä. Meillä kaikilla on yhteinen menneisyys siellä Karjalassa. Sen muisteleminen ja tutkiminen tuottaa iloa arkipäivään. Vaikka rakkaat sukumme jäsenet ovat levittäytyneet eri puolille Suomea ja muuta maailmaa, niin yhteiset muistot seuraavat meitä.

- Eira Laiho -

Kuvia


© http://www.simohorkonsuku.net